La città vecchia
Fabrizio De André
Edizioni Leonardi Srl / La Cascina Edizioni Musicali Srl
Nei quartieri dove il sole del buon Dio non dà i suoi raggi
ha già troppi impegni per scaldar la gente d'altri paraggi,
una bimba canta la canzone antica della donnaccia
quello che ancor non sai tu lo imparerai solo qui tra le mie braccia.
E se alla sua età le difetterà la competenza
presto affinerà le capacità con l'esperienza
dove sono andati i tempi di una volta per Giunone
quando ci voleva per fare il mestiere anche un po' di vocazione.
Una gamba qua, una gamba là, gonfi di vino
quattro pensionati mezzo avvelenati al tavolino
li troverai là, col tempo che fa, estate e inverno
a stratracannare a stramaledire le donne, il tempo ed il governo.
Loro cercan là, la felicità dentro a un bicchiere
per dimenticare d'esser stati presi per il sedere
ci sarà allegria anche in agonia col vino forte
porteran sul viso l'ombra di un sorriso tra le braccia della morte.
Vecchio professore cosa vai cercando in quel portone
forse quella che sola ti può dare una lezione
quella che di giorno chiami con disprezzo pubblica moglie.
Quella che di notte stabilisce il prezzo alle tue voglie.
Tu la cercherai, tu la invocherai più di una notte
ti alzerai disfatto rimandando tutto al ventisette
quando incasserai delapiderai mezza pensione
diecimila lire per sentirti dire "micio bello e bamboccione".
Se ti inoltrerai lungo le calate dei vecchi moli
In quell'aria spessa carica di sale, gonfia di odori
lì ci troverai i ladri gli assassini e il tipo strano
quello che ha venduto per tremila lire sua madre a un nano.
Se tu penserai, se giudicherai da buon borghese
li condannerai a cinquemila anni più le spese
ma se capirai, se li cercherai fino in fondo
se non sono gigli son pur sempre figli
vittime di questo mondo.
Vanhakaupunki
La cittá vecchia
Kortteleissa, minne hyvän Jumalan aurinko ei luo säteitään,
koska sillä on kyllin tekemistä pitääkseen muiden kaupunginosien ihmiset lämpiminä,
nuori tyttö laulaa katunaisten ikivanhaa laulua:
sen, mitä et vielä tiedä, voit oppia vain minun sylissäni.
Ja sen, minkä hänen iässään häviää pätevyydessä,
saavuttaa tuota pikaa kokemuksen kautta.
Minne, kautta Junon, ovat menneet ne ajat,
kun ammattiin tarvittiin myös hieman kutsumusta?
Yksi jalka siellä, toinen täällä, kasvot viinin turvottamina
neljä eläkeläistä istuu myrkyissään pienen pöydän ääressä
satoi tai paistoi, kesät talvet,
juopottelemassa ja puhumassa vuolaasti pahaa naisista, säästä ja hallituksesta.
Siellä he etsivät tyydytystä viinilasista
unohtaakseen, että heitä on huijattu.
Vahva viini tuo kuolinkamppailuunkin iloa,
ja kuoleman käsivarsilla heidän kasvoillaan viipyy hymyn varjo.
Mitä etsit tämän portin äärellä, vanha professori?
Sitäkö kenties, jonka vain hän voi sinulle opettaa,
hän, jota päivisin kutsut halveksien maksulliseksi naiseksi
ja joka öisin määrää halujesi hinnan?
Häntä sinä etsit ja häntä anelet yöstä toiseen,
nouset uupuneena ja siirrät kaiken 27. päivään,
jolloin nostat eläkkeesi ja heität puolet siitä taivaan tuuliin,
kymmenentuhatta liiraa, kuullaksesi itseäsi kutsuttavan mussukaksi.
Ja syvemmällä satamakujien sokkeloissa,
missä ilma on sakeaa ja suolan ja hajujen kyllästämää,
voit törmätä varkaisiin, murhaajiin ja siihen outolintuun,
joka myi äitinsä kääpiölle kolmellatuhannella liiralla.
Jos ajattelet ja punnitset asiaa kunnon kansalaisena,
tuomitset heidät 5000 vuodeksi vankeuteen ja maksamaan kulut.
Mutta jos ymmärrät asian, tutkailet sitä juurta jaksain,
niin huomaat, että vaikka he eivät ole viattomia,
he ovat kuitenkin aina tämän maailman lapsia ja uhreja.
© Juha Rämö, 2019
LA CIUDAD VIEJA
En los barrios donde el sol del buen Dios no da sus rayos,
tiene ya mucha labor calentando a gente de otros parajes,
una niña canta la canción antigua de la mujerzuela:
lo que aún no sepas lo aprenderás solo aquí entre mis brazos.
Y si a su edad aún carece de competencia,
pronto afinará su habilidad con la experiencia.
¿Dónde están los tiempos de una vez por Juno,
cuando se requería para la profesión un poco más de vocación?
Una pierna acá, una pierna allá, llenos de vino
cuatro jubilados medio envenenados en una mesa
estarán ahí con el tiempo que haga, verano o invierno,
a tanto beber tanto maldecir a las mujeres, sl tiempo y sl gobierno.
Ellos buscan allá la felicidad dentro de un vaso
para olvidar que han sido dados por el trasero
Habrá alegría también en la agonía del aguardiente
tendrán en la cara la sombra de una risa en los brazos de la muerte.
Viejo profesor qué estás buscando en aquel portal,
quizá a aquella que solo puede darte una lección.
A aquella que de día llamas con desprecio "pública mujer"
a aquella que de noche establece el precio
de tus deseos,
(A aquella que de día llamas con desprecio especie de puta
a aquella que de noche establece el precio
de tu gozo - (versión censurada))
tú la buscarás, tú la invocarás más de una noche;
te levantarás deshecho aplazando todo a fin de mes
cuando cobres más dilapidarás media pensión,
más de diez mil liras para oír decir "gatito guapo, muñegote".
Cuando bajes por las ramblas a los viejos muelles,
en aquel aire espeso cargado de sal, lleno de olores,
allí encontrarás ladrones, asesinos y al tipo extraño
aquel que vendió por treinta mil liras su madre al diablo
y pensarás y juzgarás como buen burgués:
los condenarás a cincuenta años más las costas.
Y entenderás si los estudias bien a fondo
que si no lirios son al menos hijos, víctimas de nuestro mundo.
by Mercedes Sanchez Marco