Si chiamava Gesù
Fabrizio De André
Universal Music Publishing Ricordi Srl
Venuto da molto lontano
a convertire bestie e gente
non si può dire non sia servito a niente
perché prese la terra per mano
vestito di sabbia e di bianco
alcuni lo dissero santo
per altri ebbe meno virtù
si faceva chiamare Gesù.
Non intendo cantare la gloria
né invocare la grazia e il perdono
di chi penso non fu altri che un uomo
come Dio passato alla storia
ma inumano è pur sempre l'amore
di chi rantola senza rancore
perdonando con l'ultima voce
chi lo uccide fra le braccia di una croce.
E per quelli che l'ebbero odiato
nel getzemani pianse l'addio
come per chi l'adorò come Dio
che gli disse sia sempre lodato,
per chi gli portò in dono alla fine
una lacrima o una treccia di spine,
accettando ad estremo saluto
la preghiera l'insulto e lo sputo.
E morì come tutti si muore
come tutti cambiando colore
non si può dire non sia servito a molto
perché il male dalla terra non fu tolto
Ebbe forse un pò troppe virtù,
ebbe un nome ed un volto: Gesù.
Di Maria dicono fosse il figlio
sulla croce sbiancò come un giglio
Hänen nimensä oli Jeesus
Si chiamava Gesù
Pitkien taivalten takaa
hän tuli käännyttämään eläimiä ja ihmisiä.
Turhaksi sitä ei voi mainita,
sillä hän tarttui maailmaa kädestä.
Hän oli vaatetettu hiekkaan ja valkeaan.
Jotkut kutsuivat häntä pyhimykseksi,
toisille hänen hyveensä olivat vähäisemmät.
Hänen nimensä oli Jeesus.
En aio laulaa ylistystä sille
enkä anoa armoa ja anteeksiantoa siltä,
joka minulle oli vain ihminen,
jumalana historian lehdille siirtynyt.
Mutta enemmän kuin ihmisestä on iäti hänen rakkautensa
niitä kohtaan, joiden viime henkäykset ovat vailla vihaa,
ja hänen viimeisten sanojensa anteeksianto
niille, jotka tuomitsevat hänet ristinkuolemaan.
Ja niille, jotka olivat häntä vihanneet,
hän itki jäähyväisiksi Getsemanessa,
samoin kuin niille, jotka palvoivat häntä jumalana
sanoen »Ikuisesti pyhitetty olkoon nimesi«
ja niille, jotka lopun lähestyessä tulivat hänen luokseen
lahjanaan kyyneliä tai orjantappurakruunu,
ja viimeisenä tervehdyksenä hän otti tyynesti vastaan
niin rukoukset kuin pilkan ja halveksunnankin.
Ja hän kuoli niin kuin me kaikki kuolemme,
kasvoillaan kuolonkalpeus niin kuin meillä kaikilla.
Ei voi sanoa, että siitä oli juurikaan hyötyä,
sillä pahuus jäi elämään maan päälle.
Ehkäpä hän oli liian hyvä,
ihminen, jolla oli kasvot ja jonka nimi oli Jeesus.
Häntä sanottiin Marian pojaksi,
ristillä hän kuihtui kuin lilja.
© Juha Rämö, 2018
E LLAMABA JESÚS
Venido desde muy lejos
a convertir bestias y gentes
no se puede decir que no haya servido de nada
porque cogió a la tierra de la mano.
Vestido de arena y de blanco
algunos lo llamaron santo;
para otros tuvo menos virtud
se hacía llamar Jesús.
No pretendo cantar la gloria
ni invocar la gracia o el perdón
de quien pienso que no fue más que un hombre
como Dios pasado a la historia,
pero inhumano es siempre el amor
de quien expira sin rencor
perdonando con su última voz
a quien lo mató en los brazos de una cruz.
Y a quienes lo odiaron
en Getsemaní lloró su adiós
como a quien lo adoró como Dios
y le dijo: «Seas siempre alabado»,
a quien le llevó al final de regalo
una lágrima, una trenza de espinas,
aceptando como extremo saludo
la oración, el insulto, el esputo.
Y murió como todos mueren,
como todos cambiando de color:
no se puede decir que haya servido de mucho
porque el mal de la Tierra no quitó.
Tuvo quizás demasiadas virtudes,
tuvo un rostro y un nombre: Jesús;
de María dicen que fue el hijo
en la cruz palideció como un lirio.
by Mercedes Sanchez Marco